Minun mielestäni riisin keittäminen ei koskaan ollut tarkkaa puuhaa. Lopputulos oli mielestäni täysin sama riippumatta siitä oliko vettä täsmälleen oikea määrä vai hieman liikaa. Jos vettä oli liian vähän, lisäsin sitä kesken keittämisen. Usein vettä oli niin paljon, että se täytyi siivilöidä pois kun riisi oli kypsää. Sitten tapasin Miehen. Joka kerta syödessämme riisiä hän totesi, että siitä tulee höyryttämällä aivan erilaista, ei lainkaan niin vetistä. Päättelin siis, että riisissä on jotain vikaa. Käsitin, että Miehen mielestä meillä syödään pahaa vetistä riisiä.

Aloitin hurjat riisinkeittosessiot. Luin ohjeet paketista, mittasin veden, mittasin riisit. Haudutin kannen kanssa ja ilman kantta. Kokeilin eri kattiloita ja eri kiehumisasteita. Ja joka kerta kun söimme riisiä Mies totesi sen olevan erilaista silloin kun se valmistetaan höyryttämällä.

Tänään tuli tavaratalon kantiskuvasto. Siellä on tarjouksessa höyrykeitin riisille. Ilahduin. Näytin kuvaa Miehelle. Katso, riisinhöyryttäjä! Mies tutki kuvaa ja esittelytekstiä ja sanoi jotain porkkanoiden höyryttämisestä. Mutta enhän minä koskaan keitä/höyrytä porkkanoita. Sitä riisiä minä ajattelin.

Selvisi, että Miehen mielestä me syömme hyvää, maukasta keitettyä riisiä. Hän ei kommentoidessaan olekaan tarkoittanut, että meidän keitetty riisimme olisi pahaa ja vetistä tai että hän haluaisi mielummin höyrytettyä riisiä. Hän on ihan oikeasti todella vain verrannut kahta eri riisinvalmistustapaa, ottamatta kantaa siihen kumpi antaa paremman lopputuloksen. Ne ovat vain erilaisia.