On jännittävää, miten ihmiset reagoivat eri tavoin stressiin ja kiireeseen.

Kun tekemistä on paljon, keskityn tehtäviin ja yritän hoitaa ne tehoikkaimmalla mahdollisella tavalla. Silloin en seurustele, höpöttele tai vaella toimistossa. Jos kanssani tulee juttelemaan, vaihdan pari sanaa ja sitten jatkan töitäni. Voisi kärjistetysti sanoa, että  minusta tulee jopa jossain määrin epäsosiaalinen; en jouda jutustelemaan joutavia. Lounastauon kuitenkin pidän normaalisti ja seurassa.
 
Minua rasittavat ihmiset, jotka kertovat kaikille miten kiire heillä on. Minun on vaikea suhtautua heihin.

Miten heillä on aikaa seisoskella käytävillä ja kertoa kiireestään milloin kenellekin? Jos heillä on kiire, miksi he eivät tee töitä? Ja miten he eivät tajua miten epäuskottavilta he kuulostavat?

Nämä samat ihmiset yleensä myös selostavat avokonttorissa ääneen jatkuvasti mitä he kulloinkin tekevät, häiriten kaikkien muiden työtä. Jos heillä on oikeasti kiire, miten ihmeessä heillä on aikaa keskeyttää työnsä jatkuvasti?

Minusta se ei ole uskottavaa.