Kaikille asioille löytyy aina hyvä ja looginen selitys, kunhan vaan jaksaa hetken odottaa. Tänään Hesarissa Tiede & Luonto -sivuilla oli juttu, jossa kerrottiin tavaroiden nakkelun kehittävän lapsen aivoja ja eiryisesti aivojen eri alueiden välisiä vuorovaikutusprosesseja. Artikkelissa kerrottiin, että lasta tulisi kieltämisen sijasta kannustaa heittämään mahdollisimman monipuolisesti erilaisia tavaroita eri paikkoihin.

Perunahyökkäys, jonka kohteeksi Veera joutui ruokakaupassa olikin siis vain lapsen kehittämistä ja kasvattamista. Isoäiti, joka ei kieltänyt lasta heittelemästä, olikin aivotutkija. Veeran olisi siis pitänytkin toimia tilanteessa toisin. Esimerkiksi todeta isoäidille, että taitaapa olla aivojen vuorovaikutussuhteiden nopea kehitysvaihe menossa ja tarjota lapselle tomaattia tai muuta pehmeää vihannesta ja kannustaa tätä heittämään sillä isoäitiä.

Hesarin jutussa tosin kehoitetaan ottamaan huomioon myös heittelyn sosiaaliset vaikutukset. Tarkoittaisikohan se sittenkin sitä, että ruokakaupassa ei ole sopivaa nakella ja viskoa?

Ostin meille viime syksynä oikein kauniin ovikranssin, joka oli punottu jonkin ikivihreän pyöreälehtisen pensaan oksista ja jossa oli kaikenlaisia erilaisia marjoja koristeena. Ripustin kaunistuksen ulko-oveen ja melko pian huomasin, että lähistön tintit ja muut siivekkäät olivat käyneet maistelemassa viritystä. Etenkin ruusunmarjat olivat näyttäneet herkullisilta. Maku ei ollut kuitenkaan ilmeisesti vastannut odotuksia, joten kranssi sai olla talven kohtalaisen rauhassa. Kesä valitettavasti tuhosi kranssin. Märät ja kosteat ilmat taikoivat jokaisen marjan pintaan hurmaavan sinisen pumpulimaisen homepeitteen. Kaunistuksesta tuli kauhistus.

Nyt syksyllä päätin tehdä itse uuden ovikranssin. Vahingosta viisastuneena päätin käyttää tällä kertaa koristeina vain muovia ja muuta tekomateriaalia, ei mitään luonnonmarjoja. Viiniköynöksestä punottuun pyörykkeeseen sitten kiinnittelin tummanpunaisia pikkuomenoita ja vaaleanvihreitä huurremarjoja. Ripustin luomukseni silkkinauhalla oveemme. Se on nyt ollut siellä pari viikkoa. Ensimmäisellä viikolla huomasin, että kahta muoviomenaa oli toivorikkaasti nokittu. Tällä viikolla totesin, että muutamista huurremarjoista on palasia pois. Täällä asuvat tintit syövät kaiken.

Meille tuli postissa Ykkösosoitteeton kirje, jonka päällä luki "Ensimmäinen ja ainoa ilmoitus". Tokihan se piti avata. Erottuihan se niin edukseen niistä meille tavallisesti tulevista kirjeistä, joissa kirjekuoren päällä lukee "Ainoa lasku ja ensimmäinen kolmesta karhusta" tai "Viides kutsu ylioppilasjuhliin" . Lisäksi kuoressa luvattiin, että sisältä löytyy _Henkilökohtainen_ Finalistitunnus. Tuo henkilökohtainen kyllä hieman mietitytti, sillä kysehän oli osoitteettomasta lähetyksestä, mutta minähän olen aina ollutkin niin turhan epäluuloinen. Tarkastelin kuorta vielä lähemmin ja havaitsin, että taakse oli painettu varoitus siitä, että kuorta ei saa taittaa, vaurioittaa, repäistä tai tuhota. Miten sellainen käytös voisi jollekin tulla edes mieleen?! Kyseessähän oli Suojattu lähetys, joka sisälsi Aktivointiohjeet!!!

Avattuani kirjeen minulle selvisi, että Valitut Palat oli valmiina siirtämään 100.000 euroa voittajan henkilökohtaiselle pankkitilille suorinta tietä ja ilman viivytyksiä. (No, olisin ollut yllättynyt jos siirto tilille luvattaisiin tehdä kolmen pankin kautta ja viivyttelemällä jotta saadaan yliyön korot kerättyä.) Minun tuli vain toimia heti ja aktivoida Henkilökohtainen Finalistitunnukseni soittamalla annettuun numeroon. Vain aktivoimalla Finalistiasemani voisin olla Juhla-arvonnan päävoittaja.

Kuka näitä mainoksia kirjoittaa? Löytyykö Suomesta todella ihmisiä, jotka kädet täristen rientävät puhelimen ääreen aktivoimaan Finalistiasemaansa? Miksi Valitut Palat lähettää tällaisia kirjeitä? Seulotaanko niiden avulla esiin potentiaaliset asiakkaat logiikalla "Se, joka vastaa tähän, tilaa varmasti seuraavasta postituksesta myös kirjan"?