Etäprojekti loppui viime viikolla. Keskiviikkona kaikki lähti paketissa Ruotsiin. Oli todella ristiriitainen olo. Vihdoin voisi tehdä kaikkea sitä mistä kahden kuukauden, ja etenkin viimeisten viikkojen aikana oli ehtinyt vain haaveilla. Toisaalta oli haikeaa. Oli ollut hienoa tehdä sitä mihin on kouluttaunut. Hetken, aivan pienen pienen hetken tunsin jopa onnistumisen iloa. Hieno saavutus. Homma pulkassa. Hyvin meni.

Sitten iski epäilys. Tällaisen työn kirous on ilmeisesti juuri siinä, että ei ole mitään absoluuttisia totuuksia. Matematiikassa yhtälö on joko oikein tai väärin. Tässä tapauksessa ei ole yhtä ehdotonta oikeaa, on ainoastaan arvioita, jotka voi vain yrittää rakentaa mahdollisimman hyvälle perustalle. Toisaalta juuri siinä piilee työn mielenkiintoisuus ja haastavuus. Saa pohtia, analysoida ja päätellä.

Etätöitä tehdessäni huomasin yhden hyvin kiinnostavan seikan. Blogien lukeminen näytti korvaavan työkaverit. Kahden kuukauden aikana kävin kerran toimistolla ja näin ihmisiä livenä. Muut päivät vietin yksin kotona työhuoneessa. Päivän pamauksen listastani tulikin sosiaalinen työyhteisöni, jonka kanssa vietin aikaa kahvi- ja lounastauoilla (ja vähän joskus muulloinkin).