Ally McBeal oli aikoinaan ehdoton lempisarjani.
Olenko ainoa, jolle tästä uutisesta tulee etsimättä mieleen Elaine ja Face Bra?

Minulla on taipumus syödä tutussa ravintolassa aina samaa ruokaa. Jos olen löytänyt jonkun mielestäni fantastisen annoksen, tilaan sen myös seuraavalla kerralla. Ajatuskulkuni on: "Miksi korjaisin jotain jos se ei ole rikki".

Don Corleone -ravintolan kanavartaat sitruuna-voikastikkeessa on mielestäni ollut aina kertakaikkisen taivaallinen annos. Kävin taas pitkästä aikaa ravintolassa ja kauhukseni huomasin, että lista on muutettu. Sitruuna-voikastike oli tipotiessään. Ei auttanut muu kuin löytää listalta uusi ruoka. Päätin kokeilla pasta-annosta broilerilla, paprikalla ja sipulilla tomaatti-juustokastikkeessa. (Huomautus: netissä ravintolan sivuilla oleva ruokalista on hieman erilainen kuin se mikä ravintolassa oli muutama päivä sitten.)

Annokset tulivat pöytään epäilyttävän nopeasti, noin viisi minuuttia tilauksen tekemisen jälkeen. Seuralaiseni annos oli haalea, minun päälllisin puolin kuuma. Syödessäni huomasin annoksen jäähtyvän juuri niin nopeasti kuin vain mikrotettu ruoka voi. Lisäksi osa kananpaloista oli kylmiä sisältä. Ymmärrän kastikepohjan käytön ravintolassa, mutta tämä oli jo liikaa. Ruoka-annos vaikutti siltä, että pasta oli keitetty etukäteen, kastike tehty kanoineen päivineen valmiiksi, molemmat jäähdytetty ja sitten tilauksesta keittiö "valmisti" annoksen laittamalla pastan ja kastikkeen lautaselle ja mikrottamalla sen.

Mainitsinko jo, että tuskin enää menen Don Corleoneen syömään?

Lisää mielenkiintoisia työpaikkailmoituksia:


Pidän erityisesti viimeisestä lauseesta, mitä ikinä se tarkoittaakaan.

Hakisitko sinä tätä paikkaa?


Etenkin, kun yritys ei osaa edes päättää tarvitsevatko he assistessin vai assitenssin. Mutta onneksi rekryfirma on työmarkki-noiden asiantuntija.

Meillä töissä ei ole tärkeää se, että asiat tulevat hoidettua. Tärkeintä on se, että jokainen meistä on paikalla kahdeksan tuntia päivässä. Jos työt kasaantuvat samanaikaisten projektien ja määräaikojen vuoksi, ei ylitöihin saa jäädä. Kaikilla on kuitenkin töitä enemmän kuin kahdeksassa tunnissa on mahdollista tehdä. Jos joku jää oma-aloitteisesti tekemään pidempää päivää saadakseen hommat hoidettua, hänet nuhdellaan siitä. Mitään kiitosta ei luonnollisestikaan anneta.

Huippu tässä johtamismenetelmässä saavutettiin mielestäni tänä keväänä, kun myynti odotti järjestelmään päivitystä, joka minun piti tehdä. Samalla viikolla oli tapahtuma, johon minun oli koottava aineisto. Molemmat piti tehdä samaan aikaan, päivitystä ei voinut tehdä ja aineistoa ei saanut aikaisemmin. Anoin yrityksemme ohjesäännön mukaan kirjallisesti kahdelta eri henkilöltä - esimieheltäni ja osaston johtajalta - lupaa tehdä ylitöitä, jotta saisin molemmat hommat hoidettua. Kertyneet tunnit olisin ottanut vapaana sopivana hetkenä; ylityöstä ei luonnolisestikaan missään olosuhteissa makseta rahana. En saanut lupaa tehdä ylitöitä. Sen sijaan minulle kerrottiin, että myynti voi odottaa päivitystä kahdesta kolmeen päivään, jona aikana asiakaspalvelu seisoo ja yrityksestä ei lähde yhtäkään toimitusta.

Johtamismenetelmänähän tämä on hyvin yksinkertainen ja helposti mitattavissa oleva. Huippusuoritus on kahdeksan tuntia päivässä, huono suoritus vähemmän tai enemmän kuin kahdeksan tuntia. Täysin toisarvoista on se, toimivatko prosessit ja hoituvatko hommat.

Lueskelin Mean kirjoitusta äitienpäiväkorteista ja kommenttien kakkukeskustelu muistutti mieleeni Ellen Svinhufvud -kakun kohtalon.

Kaikkihan, tai ainakin ne jotka ovat katsoneet Ylen MOT-ohjelmansa, muistavat miten Stockan kopio Ellen Svinhufvud -kakusta aiheutti Stellan, kakun alkuperäisen valmistajan, tuhoutumisen ja alkuperäisen kakun häviämisen. Mielestäni on joteensakin ironista, että Stockan kopiokakun nimi on "Sans Rival" eli ilman kilpailijaa.

Nyt Ellen Svinhufvud kuitenkin tekee come backin, Billnäsin ruukin valmistamana.

Luulisi, että työvire olisi aivan huipussaan kaksi viikkoa loman jälkeen. Mutta kun ei. Nämä unettomat sunnuntaiyöt alkavat todella ottaa päähän. Nukahtaminen ei onnistu kun tietää, että aamulla täytyy taas suunnistaa töihin. Ajatus kiertää työasioissa ja vaikka nukkumaan mennessä nukutti, ei uni tule. Minun täytyy päästä pois tuolta, se organisaatio ei ole terve.