Koen jotkut asiat hyvin voimakkaasti. Perjantain rekka-bussi -onnettomuus oli hirveä. En saanut koko päivänä mitään aikaan. Rintalastan takana oli kova puristava möykky. Maailma tuntui niin kovin epäoikeudenmukaiselta. Enkä edes tuntenut ketään mukana olleista.

Joskus voisi olla helpompaa kun ei myötäeläisi asioita niin vahvasti. Mietin miltä tuntui niistä vanhemmista, jotka olivat illalla saattaneet lapsensa bussille. Vanhemmista, jotka aamulla kelloradion mennessä päälle, kahvia keittäessään, aamuruuhkassa työmatkalla kuulivat uutisista ensi kertaa tapahtuneesta ja hitaasti tajusivat...ja alkoivat pelätä pahinta.

Entä miten rekkakuski selviää tapahtumien yli. Miten hänellä on voimaa jatkaa.

Eilen autossa ohitustiellä tuntui pahalta kun bussi lähti ohituskaistalla ohittamaan rekkaa.

Maailma on muuttunut.