Taivas oli sininen, ilmassa tuoksui syksy ja aurinko lämmitti olkapäitäni istuessani torikahvilassa. Lautasellani oli lämmin, höyryävä muurinpohjalettu ja sen päällä paljon vadelmahilloa. Mukissa oli kylmää rasvatonta maitoa. Istuskelin, nautin letun ja maidon mausta ja tunnustelin uutta vapauttani. Tuntui hyvältä, aivan kuin joku olisi nostanut harmaan seitin pois päältäni. Oli kevyt hengittää.
3 kommenttia:
Tämä kuulostaa siltä, että kahvila kutsuu joku päivä?
heli@tuotoi
Oikein tulkittu. Kahville, leffaan, tai vaikka puolukkametsään!
-Nina
Puolukkametsään minua ei saa kuin aseella uhaten. Sienimetsään kyllä. Ja sinne kahvilleleffaan.
heli@tuotoi
Lähetä kommentti