Ihanaa kun on syksy ja kaikki kansalaisopiston kurssit alkavat! Sain upottaa tällä viikolla käteni taas saveen. Olinhan sitä jo kauan ja hartaasti odottanutkin. Kesätauko tuntui aivan kaamean pitkältä. Savikin oli säilynyt hyvin kesän yli vaikka yhtään opettajan neuvoa en muistanut noudattaakaan. Siellä se vaan oli loikoillut muovipussissa, kahteen kosteaan siivousrättiin käärittynä saunan pesuhuoneen lattialla (se savi siis, ei opettaja). Ei tarvinnut edes vaivata sitä uudestaan, pääsin ilman työtä ja vatvaamista suoraan luomisvaiheeseen. Aivan hillittömän hauskaa!

Kesäisen Kreetanmatkamme innoittamana hain kirjastosta kolme keittokirjaa; yhden kreetalaisen ja kaksi kreikkalaista. Eilen väänsin sitten kesäkurpitsakroketteja yhdistämällä näiden kolmen kirjan ohjeet yhdeksi reseptiksi. Hyvää tuli vaikka en osaakaan paistaa. Kroketit siis maistuvat periaatteessa juuri täydellisiltä, mutta ovat niin rasvaisia että minulla tulee niistä vatsa kipeäksi.

Ihan totta, paistaminen tuottaa minulle aivan ylitsepääsemättömiä vaikeuksia. En yleensä paista mitään, koska en osaa ja lopputulos maistuu vain pahan rasvaiselta. Sen sijaan olen hyvä keittämään, hauduttamaan, kuullottamaan ja wokkaamaan sekä uunipaistamaan. Ainoa ruoka, jonka osaan paistaa paistinpannulla on lettu. Kaikki muu on aivan ylivoimaista. Eilinen osoitti sen taas kerran. Seuraavalla kerralla teen kroketit uunipellillä samalla tavalla kuin lihapullatkin.