torstai 26. helmikuuta 2004

Kännykkä jumittaa. Soneran tekstiviestien viikonlopputarjous yhdistettynä Miljonääri-Jussin piinalliseen katsojakokemukseen on tehnyt tehtävänsä. (Aivan pakko oli kauhistella siskolle ohjelman tökeryyttä.) Nyt kapulassa on liikaa tekstiviestejä sisällä, jolloin niiden lukeminen on tuskallisen hidasta. Vekotin avaa simppeleintäkin tekstaria noin 10 minuuttia, mikä on hirvittävän tuskastuttavaa. Ylimääräisten viestien poistaminen luonnollisesti auttaa, mutta se vasta raivostuttavaa puuhaa onkin. Yhden viestin avaus ja poisto kun vie noin puoli tuntia: ensin käytän 10 min saapuneiden viestien kansion avaamiseen, seuraavat 10 min yksittäisen viestin avaamiseen ja lopuksi vielä 10 min sen poistamiseen ja kansioon palaamiseen. Tämä ei ole hauskaa.

B tulee meille tänään käymään ja aiomme tarjota hänelle kahvin kanssa karjalanpiirakoita ja munavoita. Päätin tehdä munavoin ajoissa jo iltapäivällä valmiiksi, että se ehtii hyvin jäähtymään kylmiössä. Laitoin kananmunat kattilaan kylmään veteen hellalle. Munakellon säädin soittamaan viiden minuutin kuluttua, jotta muistan käydä työhuoneesta keittiössä katsomassa kiehuuko vesi. Ei kiehunut. Säädin uudet viisi minuuttia munakelloon ja palasin työhuoneeseen. Kello soi. Vesi jo melkein kiehui. Hyvä. En enää laittanut kelloon turhaan lisää aikaa, sillä menin vain piipahtamaan työhuoneessa. Sitten kun vesi todella kiehuisi, saisivat kananmunat olla vielä 10 minuuttia, minkä ajan laittaisin munakelloonkin. Puolen tunnin kuluttua muistin keittäväni kananmunia.

Munavoista tuli ihan hyvän makuista. Väriltään se on hieman harmahtavaa, mutta ei se varmaan haittaa.

Ei kommentteja: