Olin tottunut siihen, että posti tuodaan sisälle asti. Pudotetaan siitä ovessa olevasta luukusta kynnysmatolleni, josta voin sen villasukissa ja aamutakissa teemuki kädessäni noukkia. Aluksi minun piti sopeutua siihen, että kirjeposti tuli hakea postilaatikosta, ulkoa. Miehen mielestä ihan joka päivä. Se tuntui kauhean vaivalloiselta. Sitä paitsi harvoin siellä oli mitään ihan oikeasti kiinnostavaa. Minusta oli (ja on edelleen) täysin samantekevää saanko sähkölaskun tänään vai huomenna.

Onneksi meillä oli myös postiluukku, joten sanomalehti sentään kannettiin sisälle. Sehän nyt olisi puuttunut, että unenpöpperössä olisi aamulla pitänyt kipittää ympäri pihaa lehteä hakemaan. Sitten lehtitalo ilmoitti tehostavansa jakeluaan. Kapinoin. Lopetin sanomalehden tilauksen. Se ei tehonnut. (Kummallista!) Myös sanomalehdet kannettaisiin jatkossa pihalla olevaan postilaatikkoon. Yleensä talvisin luenkin päivän vanhaa lehteä, jonka Mies hakee laatikosta illalla muun postin mukana.

Sillä viikolla oli ollut suojaa ja sitten pakasti. Odotin tärkeää kirjettä. Kävelin postilaatikolle, laitoin avaimen lukkoon ja väänsin. Avain kääntyi lukossa, mutta laatikko ei auennut. Kurkistin laatikkoon, siellä oli todella harvinaisen paljon postia. Yritin uudestaan, hieman riuhtoen, tuloksetta. Päättelin lukon olevan jäässä ja menin hakemaan sisältä lukkosulan. Se ei auttanut. Lukko oli siis rikki. Soitin huoltoyhtiöön, josta luvattiin pyrkiä hoitamaan asia vielä saman päivän aikana.

Illalla huoltoihmistä ei ollut näkynyt ja halusin postit. Päätin onkia ne ylös laatikosta. Olin jo päivällä yrittänyt, mutta käsi ei oikein mahtunut aukosta laatikkoon, ainakaan tarpeeksi syvälle. Riskinä oli tietysti myös käden juuttuminen laatikkoon, mikä etenkään 15 asteen pakkasella ei ole suotavaa. Hetken pohdinnan jälkeen päädyinkin siihen, että grillipihdit olisivat paras työkalu. Lähdin päättäväisenä postilaatikolle. Mieleeni tuli kuitenkin vielä kokeilla avainta, ihan varmuuden vuoksi. Lukko aukesi ikäänkuin se ei koskaan olisikaan ollut jumissa. Tunteja vaikuttanut lukkosula oli tehnyt tehtävänsä. Siellä sitten seisoin pihalla käsissäni kahdet grillipihdit ja päivän posti.