perjantai 26. elokuuta 2005

Missä menee sinnikyyden ja tyhmyyden välinen raja? Kuinka kauan on sisukasta ja positiivisella tavalla periksiantamatonta yrittää vielä? Milloin yrittäminen on enää ainoastaan typerää? Kuinka kauan kannattaa hakata, tai jopa antaa muiden hakata, päätään seinään? Mikä on se hetki, jolloin voi lyödä hanskat tiskiin ja lähteä kohti auringonlaskua, vapaana ja rauahallisin mielin tietoisena siitä, että on tehnyt parhaansa? Suuri kysymys, ja minulla on vielä viikko aikaa pohtia. Tärkeintä kai on se, että itse tietää kuka on ja mitä on tehnyt.

Positiivista on se, että olen huomannut että lähelläni on paljon ihmisiä, jotka ovat valmiita tukemaan ja kuuntelemaan kunhan vain annan mahdollisuuden ja kerron. Ihmisiä, jotka aidosti välittävät. Se tuntuu hyvältä. Toivottavasti osaan joskus vastavuoroisesti tukea heitä.

Viikon aikana ehtii vielä hillota ja säilöä yhtä jos toistakin. Tällä hetkellä menossa ovat omenat. Soseesta tuli oikein maukasta ja kauniin väristäkin. Uskalsin jopa vähentää hillosokerin määrää alle ohjeessa olevan, kun kerran paikallis-tv:ssä esiintynyt martta sanoi, että niin voi tehdä.

Mieskin on jo koemaistanut raparperi-porkkanahillon ja karviais-porkkanahillon ja todennut ne herkullisiksi.

2 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Kuinka paljon hillosokeria uskaltaa vähentää?

Siitä mun hillostani tuli tuskaisen makeata kun tein ohjeen mukaan: kilo karviaisia, desi vettä ja puoli kiloa hillosokeria. Vähentäisin sokerin määrää tai lisäisin marjoja seuraavassa satsissa jos tietäisin paljonko sokeria vähintään tarvitaan jotta se vielä hyytyisi. Tai sitten pitää ostaa pektiiniä erikseen...

Bruno

Anonyymi kirjoitti...

Se martta sanoi, että kiloon marjoja riittää 350 g hillosokeria ja silti hillo säilyy hyvin. Kokeilin, ja silläkin määrällä hillo myös hyytyi vielä tosi hyvin. Minulla tosin oli joukossa muutama raakakin karviainen ja raa'at marjathan sisältävät luonnostaan enemmän pektiiniä kuin ihan kypsät.

Hillot muuten maistuu aluksi paljon makeammilta. Ainakin mun kirsikkahillon kanssa kävi niin. Maistoin sitä syksyllä vähän haaleana, vastakeitettynä ja se maistui aivan törkeän makealta. Joulun aikaan maistoin uudelleen ja se oli tosi hyvää, se liika makeus oli "kadonnut" jotenkin. En tiedä onko se joku hillojen normaali ominaisuus vai jokin muistiaukko. Toisaalta niissä ohjeissahan suositellaan että hilloa aletaan käyttää vasta parin kuukauden kuluttua.

-Nina