Minulla on menossa Suuret Säilömisorgiat. Eilen kokeilin kaikesta epäluulostani huolimatta uutta raparperi-porkkanahilloreseptiä. Niin, minustakin se kuulosti epäilyttävältä, ei oikeasti herkulliselta. En ole mikään mestarihilloaja ja jotenkin se vähän paloi pohjaan tai jotain kun siinä ohjeessa ei lukenut, että pitää hämmentää kun hillosokeri on lisätty. Siinä luki vain, että keitä 10 min hillosokerin lisäämisen jälkeen. Huiskasin sokerit sekaan, sekoitin ja odotin että hillo alkaisi uudelleen kiehua. Se ei alkanut, se oli ihan hiljaa, joten lisäsin parikin kertaa suurempaa vaihdetta silmään (tai siis tehoa levyyn). Opin, että hillo onkin salakavala vaanija. Miten niin söpö ja kotoinen voikaan olla niin pirullinen? Se vain odotti kattilassa, että koskisin siihen. Noin vartin kuluttua päätin vähän hämmentää, ja sitten se alkoi porista, hyppiä ja räiskyä, hädin tuskin sain vedetyksi kattilaa pois levyltä ilman palosuojahaalaria. Lusikkaan tarttui pohjasta jotain ruskeaa kökkää. Purkitin hillon ja jätin ne tummuneet pois. Oikein hyvää ja maukasta hilloa siitä tuli. Suosittelen.
Tänään poimin karviaiset ja keitin karviais-porkkanahilloa. Sekin uusi resepti. Mutta nyt olin jo viisaampi. Hillosokerin lisäämisen jälkeen hämmensin ja sekoitin melkein koko ajan. Enkä laittanut levyä täysille vaan odotin ihan kärsivällisesti, että hillo alkaa kiehua ja sitten kellotin sen 10 minuuttia.
Huomenna suunnittelin valmistavani omenasosetta. Täytyy vain ensin selvittää miten se tehdään.
2 kommenttia:
Kuinka ollakaan, minäkin keitin tänään karviaishilloa, tosin ilman porkkanaa. Mutta mausteeksi tuli kanelia. Purkit ovat nyt keittiön ikkunalla jäähtymässä.
Bruno
Kaneli kuulostaa hyvältä! Olisinpa lukenut kommenttisi ennen kuin keitin tänään loput karviaiset, olisin heti testannut.
-Nina
Lähetä kommentti