Ilmeisesti kaikissa Kunnollisissa Kokouksissa on aina hauska (sic) yhteinen aktiviteetti, käsittääkseni kohottamassa yleistä tunnelmaa ja parantamassa yhteishenkeä. Parhaimmillaan siinä todella onnistutaankin. Ohjelma on hyvin suunniteltu ja osanottajien erilaiset lähtökohdat huomioitu. Kaikilla on aidosti hauskaa. Pääsee myös kenties tekemään jotain, joka ehkä muuten olisi jäänyt kokematta ja näkemättä. Pahimmillaan..., pahimmillaan se voi olla mitä tahansa.

Eräänä talvena meillä oli kolmen päivän kokous. Yhden iltapäivän kohdalla ohjelmassa luki "Yhteinen aktiviteetti: kokoontuminen respassa, ulkoiluvaatteet päälle". Kävelimme järven rantaan. Ilma oli pilvinen, tuuli puhalsi ja jään päällä oli 15 senttiä vettä. Rannalla meidät jaettiin kahteen ryhmään. Toiset aloittaisivat ajamalla mönkijöillä mudassa ja toiset pilkkisivät. Me pilkkiryhmäläiset kävelimme järvenselälle valmiiksi porattujen reikien luo, jokaisella oma pilkkionki kädessä. Reiät oli sijoitettu kauas toisistaan, jutella ei voinut. Siellä sitten seisoa törötimme kukin oman pilkkinsä kanssa. Kalaa ei tullut. Ensimmäiset 5 minuuttia se oli eksoottista. Sitten se oli vain äärimmäisen tylsää ja puuduttavaa. Kokeneimmat kokouskävijät olivat tajunneet ottaa kännykkänsä mukaan.

Eräänä toisena talvena oli tiiviin useamman päivän kurssin jälkeen illalla myöhäinen ruokailu, joka venähti hieman pidemmälle yöhön. Aamupala ei kaikille sen seurauksena maistunut. Aamiaisen jälkeen laitettiin kamat kasaan, porukka bussiin ja ajettiin tunti tai kaksi seuraavaan paikkaan. Siellä nämä nälkäiset ihmisraukat laitettiin yllättäen hiihtämään 30-35 kilsaa (eväänä kullekin yksi pulla) minkä jälkeen oli sauna ja sitten vihdoin kauan kaivattu ruokailu.

Olen myös kuullut eräästä kokouksesta, jossa yhteisen iltapäivän temppurataan kuului mäki, joka piti kiivetä ylös. Ei heti kuulosta kovin haastavalta, mutta mäki olikin päällystetty muovilla, jonka pinta oli liukastettu saippuavedellä. Lisäksi kullekin kiipeäjälle laitettiin valjaat, jotka kuminauhalla vetivät häntä taaksepäin. Tuloksena oli yksi vakava luunmurtuma, jonka seurauksena juuri rekrytoity työntekijä oli heti uransa alussa vuoden sairaslomalla.

Yhdessä kevätkokouksessa aktiviteetti alkoi yllätyksenä "keskeyttäen" virallisen ohjelman. Meidät briefattiin, jaettiin ryhmiin ja vietiin suorittamaan tehtävää linnan/kartanon uumeniin. Kaikki oli erinomaisesti järjestetty ja loppuun asti ajateltu. Sottaisiin puuhiin oli varattu hupulliset kokovartalohaalarit vaatteita suojaamaan. Siitä seikkailusta jäi hyvä mieli.

Ymmärrän, että ihmiset ovat hyvin erilaisia ja kaikkia on aivan mahdoton mielyttää samalla yhteisellä ohjelmalla. Kyseenalaistan kuitenkin hurjimmat temput ja yltiöpäisimmät aktiviteetit. Tai kuten eräs entinen työkaverini sanoi: "En suostu kiipeämään puunlatvaan tai laskeutumaan köyden varassa jyrkännettä, vaikka se muka tekisi minusta maailman huonoimman tiimin jäsenen. Minä voin ajatella itse."