Bloggeriin oli tehty muutoksia, kaikki näytti aivan erilaiselta. Näkömuistin omaavalle se aina tuottaa hieman hankaluuksia alussa. Havaitsin taas kerran harvoin lukevani otsikkotekstejä ensimmäisen käyttökerran jälkeen. Hahmotan kaiken visuaalisesti, paikkojen ja ulkonäön perusteella. Kirjaudun sisään oikealle alareunaan, sitten painan oranssia ja sinistä nelikulmiota, sen jälkeen keskelle ruutua ja taas sinistä jne, jne. Päätin olla ärsyyntymättä, olihan uusi ulkonäkö niin paljon kauniimpi, pyöreämpi, hiotumpi. Kyllä se käyttökin nopeasti rutinoituisi. Kirjautuisin tästä lähtien sisään yläreunassa, sitten painaisin vihreää jne.

Eilen illalla luettuani blogeja aloin toivoa parasta. Siellä täällä näkyi viittauksia Blogger-blogien parantuneeseen ulkoasuun. Olen aina pitänyt blogini ulkonäköä jotenkin kökkönä. Etenkin, kun oranssi ei kuulu mieliväreihini. Mitään en asialle kuitenkaan bitti-idioottina ole voinut tehdä. Minun huippusaavutukseni oli se, että olin kyennyt päättelemään miten saan vasempaan sivupalkkiin näkyviin linkit joihinkin säännöllisesti lukemiini blogeihin. WAU!

Menin siis toivorikkaana katsomaan josko valmiita template-vaihtoehtoja olisi tullut lisää. Siellähän oli vaikka kuinka monta uutta ja kaunista! Oranssi on enää vain muisto ja blogini on kauniin merellisen siniharmaa. Loihtimani linkit ja sähköpostiosoitteeni vasemmassa sivupalkissa tosin hävisivät, mutta se on pientä. Niiden sijaan sain kauan kaipaamani kommenttimahdollisuuden joka kirjoituksen alle. (Ainakin luulen niin.) Nyt esteetikko on onnellinen.