tiistai 17. maaliskuuta 2009

Viimeksi kun järjestin suuremmat juhlat, tarjottavaa jäi yli aivan valtavan paljon. Juustokuutioita syötiin kaksi viikkoa kolmessa taloudessa. Munavoin syöntiurakkaan osallistui juhlien jälkeen kymmenisen ihmistä, silti sitä jäi runsaasti poisheitettäväksikin.

Senpä vuoksi tällä kertaa päätin olla juhlaherkkuja varatessani erityisen kohtuullinen ja tolkullinen. Tiedostin jatkuvasti sen, että minulla on taipumus ylilyönteihin. Harkitsin jokaisen tarjottavan kohdalla huolellisesti tarvittavaa määrää ja yritin vetää arviotani alaspäin.

Rakas auttoi minua pyrkimyksissäni kohtuullisuuteen. Useimmiten hänen huumorinsa avulla pystyin seisahtumaan ja näkemään miten moponi oli lähtenyt keulimaan. Tosin kaupassa pikkuleipiä ja keksejä ostaessamme en suostunut luovuttamaan vaan ostin kaksi laatikkoa vadelmakierteitä. En millään voinut uskoa, että yksi laatikko riittäisi.

Juhlat olivat ihanat. Niiden jälkeen meillä oli jäljellä kaksi täytekakkua, kolme keikauskakkua, puolitoista laatikollista vadelmapikkuleipiä, puolitoista pakettia keksejä ja aika paljon munavoita. Suolaisten tarjottavien määrän olin onnistunut arvioimaan kohdalleen. Onneksi olin keskittynyt olemaan kohtuullinen.

Ei kommentteja: