torstai 19. maaliskuuta 2009

Minä en ole koskaan onnistunut ymmärtämään mitä ihmiset ajattelevat valehdellessaan toiselle päin naamaa. Pitävätkö he toista todella niin tyhmänä, että tämä ei ymmärrä? Vai onko se pelkkää arroganssia, täydellistä välinpitämättömyyttä ja ylemmyydentunnetta? Vai onko heillä oikeasti jokin harhakäsitys siitä, että he valehtelemalla pelastavat kasvonsa, että he eivät paljastu?

Minun on vaikea sulattaa sitä että minulle valehdellaan. Kuten tänään. Olin ilmoittautunut tilaisuuteen sähköpostilla, saanut vahvistuksen ja lupauksen siitä että saan ajo-ohjeet myöhemmin. Ohjeita ei kuulunut, mutta en kiinnittänyt siihen sen enempää huomiota, koska yleensä osaan paikkoihin osoitteen perusteella. Olin paikalla noin 15 minuuttia ennen tilaisuuden alkua ja odottelin. Siihen aikaan kun tilaisuuden olisi pitänyt alkaa soitin järjestäjälle. Juttu oli peruttu koska ilmoittautuneita ei ollut tullut tarpeeksi. Järjestäjä olisi halunnut soittaa minulle ilmoittaakseen, mutta ei ollut saanut numeroani selville. Hän kertoi, että numerotiedotus ei löytänyt minulle mitään yhteystietoja. Muuten hyvä selitysyritys, mutta siinä on kaksi ongelmaa: ensinnäkin sähköpostitse lähettämässäni ilmoittautumisessa on yhteystietoni, myös se puhelinnumero. Se näkyy myös järjestäjän minulle lähettämässä vahvistuksessa. Toiseksi, puhelinnumeroni saa numerotiedotuksesta.

Vedän tapahtuneesta omat johtopäätökseni, enkä usko että lähitulevaisuudessa tulen olemaan tekemisissä tuon palveluja myyvän yrityksen kanssa.

2 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

ei pidä ollakaan.

tuon sortin välinpitämättömyys toistunee yrityksen työpanoksessa.

vedäpä tuollainen venkula välillä naamatusten tilille tiukalla ilmeellä.
on nastaa vihaisesti tuijottaa kiemurtelevaa kelmiä ja nauraa ääneen pään sisällä tilanteelle.

t: nimim. erkki

Nina kirjoitti...

Harkitsen tuota vaihtoehtoa ensi kerralla, jota optimistisesti toivon ettei tule ja realistisesti tiedän että varmasti tulee.