"Et voi muuttaa ihmisiä ympärilläsi, mutta voit muuttaa sen keiden kanssa valitset olla."

Osittain totta. Vapaa-aikanani voin valita sen keiden kanssa olen. Ainakin suurimman osan ajasta.

Mutta entäs töissä? Siellä en voi valita. Ihmiset organisaatiossa tulevat annettuina ja juuri omanlaisinaan. Kitkaa syntyy.

Yksi on loistotyyppi ja sen lisäksi vielä hyvä työssään, selkeä, vastuullinen ja helppo yhteistyökumppani. Mikä onkaan miellyttävämpää ja helpompaa kuin olla tekemisissä hänen kanssaan.

Joku toinen sen sijaan on patalaiska, tyhmä kuin saapas ja kaikkia työtehtäviä viimeiseen saakka välttelevä. Suurin osa kohtaamisista hänen kanssaan johtaa otsasuonen tykytykseen ja sisäiseen raivoon.

Ja kuitenkin molempien kanssa täytyy kyetä tulemaan toimeen.

Ja oikeastaan vielä enemmän. Tulemaan toimeen siten, että oma päivä ei mene pilalle tukahdutetusta raivosta ja kohtaamisen märehtimisestä.

Itse ongelmahan ei siitä vatvomisesta ja sisäisestä raivosta mihinkään muutu. Saapas edelleen on saapas ja onnistuu kieltäytymään kaikista työtehtävistä tai jakaa ne jollekulle muulle. Epäoikeudenmukaista kyllä, mutta ei minun muutettavissani. Vaikka kuinka märehtisin asiaa.

Tästä päästäänkin siihen, mitä oivalsin tällä viikolla: En voi muuttaa ihmisiä ympärilläni, mutta voin muuttaa sen miten päätän suhtautua heihin ja heidän tekemisiinsä.

Nyt kun vielä pystyisin käytännössä toteuttamaan tämän. Tai edes muistamaan tämän oivalluksen ensi kerralla saappaan kohdatessani.