Sunnuntai alkaa aamutekstarilla ja -puhelulla. Ovat sairaalassakin huomioineet rakkaan juhlapäivän ja tarjoilleet aamiaisen laulun ja herkkujen kera. Hän on saanut jo nousta varovasti seisomaan. Puhumme pitkään.
Oloni on valtavan helpottunut ja maailma tuntuu taas huomattavasti valoisammalta. Puhumme päivän aikana useaan otteeseen puhelimessa ja huomaan taas nauravani vapautuneesti. On helppo hengittää. Rakkaan toipuminen edistyy hienosti, hän on jo ottanut muutamia askeleitakin.
Oleilen koko päivän kotona puuhastellen kaikkea pientä ja viihdyn. Huomenna kenties jo näemme toisemme.
2 kommenttia:
Hui! Olipa yllättävää lukea tällaista pitkän tauon jälkeen blogistasi. Onneksi kaikki näyttää menevän hyvin ja saat rakkaasi kotiin.
Hoida mies kuntoon, niin saat tuoda sen vielä näytille. ;-)
Todellakin, oli onni onnettomuudessa ettei käynyt pahemmin.
Katsotaan milloin ehdimme sille suunnalle. Ota sinäkin yhteyttä jos satut näillä seuduin liikkumaan. Olisi todella kiva nähdä.
Lähetä kommentti