Arkiaamuina syömme aamiaista yleensä siinä kahdeksan kieppeillä. Useimpina aamuina, nostaessani katseen puurolautasesta ikkunaan, näen sätkäjengin sauvakävelylenkillä. Niin on ollut jo kevättalvesta lähtien.

Sätkäjengin alkuperäisjäsenet ovat kaksi perussuomalaista duunarimiestä, verkkaripuvuissa, lippikset päässä. Jos olet katsonut tv:stä "Paristoa" ja muistat ne raksatelineellä korkeuksissa istuvat duunarit, tiedät täsmälleen mitä tarkoitan.

Sätkäjengi ohittaa meidän talomme verkkaista vauhtia kävelysauvoilla survoen, sätkä huulessa roikkuen. Yhdistelmässä on jotain hyvin absurdia. Olen melko varma, että sauvakävely on laji, jota he eivät itse ole löytäneet, vaan puuha, johon lääkäri/vaimo/terveydenhoitaja on heidät puolipakottanut.

Viime aikoina sätkäjengin toista perustajajäsentä ei ole enää lenkeillä näkynyt. Hänen tilalleen on tullut pari muuta, keskiluokkaisemman näköistä, tuulipukuihin sonnustautunutta herrahenkilöä. Molemmat vielä jopa ilman sätkää. Ensin huolestuin. Nyt olen päättänyt, että kyse on vain siitä, että se toinen perustajajäsen on muuttanut toiselle paikkakunnalle, ei mistään sen vakavammasta.