Olen ollut neljä kuukautta hiljaa. Neljä kuukautta minulla oli mielenkiintoinen, haastava ja innostava työ. Määräaikasella sopimuksella. Firmassa oli samantyyppinen työ avoinna. Ajattelin, että jos nuo neljä kuukautta yritän parhaani ja osoitan kykyni, saisin tuon paikan. Kuvittelin, että minulla oli näytön paikka, tilaisuus osoittaa kynteni. Head hunter etsi työhön tekijää, oli etsinyt jo muutaman kuukauden. Minä kävin head hunterin haastattelussa, koska esimies "halusi että kaikki hakijat ovat samalla viivalla". Ihan tosissani luulin, että minut otetaan vakavasti.

Nyt tehtävään on valittu henkilö. Minun määräaikainen työsuhteeni päättyy. Olen saanut tietää, että koko ajan etsittiinkin ihmistä, jolla on aivan eri alan koulutus kuin minulla. Valintaa tehtässä ei kuunneltu kollegoitani. Se, että olin hoitanut työni erinomaisesti, voittanut asiakkaiden luottamuksen, luonut hyvät ja toimivat yhteistyösuhteet ja saanut todella hyvää palautetta niin asiakkailta kuin kollegoiltanikin ei painanut vaa'assa tippaakaan.

Olen myös nyt tavannut tämän uuden ihmisen muutamia kertoja. En valitettavasti usko, että hän on oikea valinta. Minun on vaikea hyväksyä tapahtunut, ei vähiten sen vuoksi, että en usko valitun henkilön kykyihin hoitaa tehtävää.

Vaikean hyväksymisestä syntyy elämisen helppous. Ehkä kohta hyväksyn. Nyt vielä olen vuoroin surullinen ja vihainen.