Kaikille asioille löytyy aina hyvä ja looginen selitys, kunhan vaan jaksaa hetken odottaa. Tänään Hesarissa Tiede & Luonto -sivuilla oli juttu, jossa kerrottiin tavaroiden nakkelun kehittävän lapsen aivoja ja eiryisesti aivojen eri alueiden välisiä vuorovaikutusprosesseja. Artikkelissa kerrottiin, että lasta tulisi kieltämisen sijasta kannustaa heittämään mahdollisimman monipuolisesti erilaisia tavaroita eri paikkoihin.
Perunahyökkäys, jonka kohteeksi Veera joutui ruokakaupassa olikin siis vain lapsen kehittämistä ja kasvattamista. Isoäiti, joka ei kieltänyt lasta heittelemästä, olikin aivotutkija. Veeran olisi siis pitänytkin toimia tilanteessa toisin. Esimerkiksi todeta isoäidille, että taitaapa olla aivojen vuorovaikutussuhteiden nopea kehitysvaihe menossa ja tarjota lapselle tomaattia tai muuta pehmeää vihannesta ja kannustaa tätä heittämään sillä isoäitiä.
Hesarin jutussa tosin kehoitetaan ottamaan huomioon myös heittelyn sosiaaliset vaikutukset. Tarkoittaisikohan se sittenkin sitä, että ruokakaupassa ei ole sopivaa nakella ja viskoa?
3 kommenttia:
Eräältä keskustelupalstalta:
Minulla ärsyttävin tapaus kävi joitain vuosia sitten eräässä suomalaisessa ravintolassa. Aloiteltiin aterioitamme ja huomattiin pikku nappisilmät tuijottamassa pöydän reunan yli, oltiin niinkuin ei oltaisi huomattukaan neitosta.
- Ketä sä oot? Kato ku mullon uus barbi!
- Joo ihan kiva. Hei hei.
- Kato ku tälle saa tälläset kengät jalkaan näin.
- No niinpäs saa. Hei hei nyt.
- Ja mummo ostaa tälle uuden prinsessamekonkin.
- Kiva. Kuule kun meillä on tässä ruoka kesken niin menisitkö äitin luo omaan pöytään?
Tenava käy pyörähtämässä omassa pöydässään - hakeakseen lisää leluja esiteltäväksi. Minä menen äidin ja tämän ystävättären luo ja pyydän hyvin kohteliaasti että voisivatko pitää lapsen omassa pöydässään, koska meillä on sekä ruoka että keskustelu kesken. Äiti tuohtuu ja tempaisee lapsen viereensä ja kailottaa:
- Älä ihmeessä mene Ninni tädin pöytään! Täti on tosi vihainen! Tädillä taitaa olla vähän se aika kuukaudesta! Täti ei tykkää lapsista!
h@tuotoi
Veera: En kannata väkivaltaa, edes äärimmäisissä tilanteissa, joten mielestäni aikuisena ei voi heittää ketään Rosamundalla, ei edes pienenpienellä Van Goghilla tai Pitolla. Vaikka se toinen olisi aloittanut. Ja vaikka aivojen vuorovaikutusprosessit kaipaisivat edelleen harjaannusta. Siinä, että lapsi viskeli vihanneksia ei sen sijaan ollut mitään vikaa isoäidin käytöksestä päätellen. Ajattelin siis, kannustamalla lasta heittämään se tomaatti tai muu vastaava isoäidin vain pesulassa pestävälle villakangastakille lapsi olisi saanut myös uuden elämyksen kuuloaistilleen vihanneksen lässähtäessä ulsteriin.
H: Olen sanaton.
-Nina
Hei Nina! Minäkin seuraan Sinun blogiasi! Kiinnostavia ja hauskoja kirjoituksia.
Lähetä kommentti