Minut meemattiin. Minusta on aina hauskaa kun minut meemataan.
Kiitos TuoToi!
Reagointi tosin kesti siinä reilun kuukauden kivikautisista tietoliikenneyhteyksistä johtuen. Mutta nyt myös Omituinen teenkeittäjä paljastaa omituiset tapansa. Jos ketään enää kiinnostaa, tai on koskaan edes kiinnostanut.

1. Minusta tavaroiden täytyy olla järjestyksessä. Siis lasien nätisti hyllyllä vierekkäin, vaatteiden siisteissä pinoissa kaapissa, kenkien rivissä eteisessä jne. Jos ei ole, niin huiskasen ne äkkiä järjestykseen. Ai ei omituista? Mutta entä kun ruokakaupassa ostostenteon lomassa alkaa häiritä se Fazerina-patukka, jonka joku asiakas on mielensä muutettuaan laittanut Geisha-patukoiden laatikkoon tai se postikortti, joka on korttitelineessä laitettu väärään lokeroon. Tai siis kun sen siinä sivussa järjestää takaisin paikoilleen, samalla kun heittää sen Fazerin sinisen ostoskärryyn tai valitsee sen synttärikortin kaverilleen. (Minähän pidin Monkista, miksiköhän?)
   
2. Kaupassa ei voi ostaa sitä ekaa tyrkyllä olevaa, hyllyllä etummaisena sijaitsevaa tuotetta vaan täytyy valkata. Puolustuksekseni sanottakoon, että tämä on sukuvika, eikä se edes perustu mallioppimiseen vaan geeneihin. Olin ekaa kertaa sisareni kanssa ruokakaupassa, sisko teki ostokset ja minä vain hengasin mukana ja pidin seuraa. Meinasin saada hepulin kun hän käyttäytyi aivan samalla tavalla kuin minä. Ne Atrian nakkipaketit ovat kaikki ihan samanlaisia, mutta silti täytyy valkata. Sitä etummaista ei edes ajattele ottavansa. Sama toistui deodoranttien kanssa. Miksi? No tietysti täytyy valita Hyvä Yksilö, koska saman hinnan tuotteesta maksaa joka tapauksessa, oli se sitten maanantaikappale tai lajinsa huippuedustaja. (Joku muukin on joskus kirjoittanut tämän tyyppisestä käyttäytymisestä.)
   
3. Keitän teetä useita kertoja päivässä. Laitan teenlehdet teepalloon, napsautan vesipannun päälle ja menen tekemään jotain muuta odottaessani veden kiehumista. Tunnin tai parin kuluttua muistan, että olin keittämässä teetä ja napsautan vesipannun uudelleen päälle,… Juon teetä huomattavasti harvemmin kuin keitän sitä. Siitä myös tämän blogin nimi.
4. Kun olen lähdössä kotoa, seison hellan edessä, osoitan jokaista nappulaa vuoronperään ja sanon "nolla, nolla, nolla, nolla". Sitten vielä tarkistan, ettei vedenkeitin jää päälle. Kun aikoinaan olin pakotettu siirtymään kaasuhellasta sähkösellaiseen, jätin levyn alussa aina päälle. Kaasuhellassa näkyi liekki, sähköhellasta ei levystä nähnyt oliko se vielä päällä vai ei. Ainakaan ihan heti. Sitten kun levy oli ollut puolisen tuntia tai tunnin päällä, sen kyllä huomasi, levy hehkui punaisena ja keittiö oli melkoisen lämmin. Myös vedenkeittimellä olen yrittänyt lämmittää kotia. Vedenkeittimessämme on automaattikatkaisu, joka toimii vain jos keittimessä on vettä. Jos keitin on tyhjä ja vahingossa päällä, se lämpenee ja lämpenee ja lämpenee.
   
5. Olen alkanut kutoa ja jopa myös virkata. Kyllä. Se on omituista, erittäin omituista. Minä olin koulun käsityötunnilla se onneton tumpelo, jonka mummo kutoi aina puolet kulloinkin työn alla olevasta tehtävästä, muuten mikään ei olisi koskaan valmistunut. Viime syksynä minuun iski jonkinlainen käsityösalama ja olenkin sitten tehnyt viisi ponchoa (neljä virkaten ja yhden kutoen), neljät sukat, yhdet lapaset ja kaksi pipoa. Kutominen onkin aivan valtavan hauskaa, eikä se olekaan edes vaikeaa kuten luulin! Eräs tuttavani sanoi päätyneensä ystäviensä kanssa siihen, että lankoihin laitetaan jotain addiktiivista ainetta. Muuten neulomiseen ei jäisi niin koukkuun.