Myyntipällikkö juoksi ja oli kiitollinen kuutamosta. Se valaisi edes hiukan hiekkatietä, joka mutkitteli peltojen välissä hämäläisessä maalaismaisemassa. Jos yö olisi ollut pilvinen hän olisi ollut pulassa. Metsän rajassa, risteyksessä, näkyivät auton valot ja myyntipäällikkö toivoi, että ne kuuluivat bussille jonka oli tarkoitus noutaa asiakastilaisuuden osallistujat pois mökiltä. Hän toivoi epätoivoisesti, että hän ehtisi juosta linja-auton luo ennenkuin se kyllästyisi odottamaan ja lähtisi pois.

Tilaisuuden järjestelyt hämmästyttivät häntä, joka hetki enemmän. Toimistopäällikkö oli mustasukkaisesti halunnut hoitaa kaiken yhdessä toimitusjohtajan kanssa, kahden miehen voimin. Myyntipäällikkö ei ollut päässyt mukaan palavereihin, ne oli pidetty siten, että hän ei edes tiennyt niistä. Hänen kysellessään asiakastilaisuudesta ja sen järjestelyistä hänelle oli todettu vain lyhyesti kaiken olevan hallinnassa. Se ihmetytti myyntipäällikköä, sillä aikaisemmissa työpaikoissaan hän oli järjestänyt useita tilaisuuksia menestyksellä ja nyt hänen osaamistaan ei haluttu hyödyntää. Toimitusjohtaja oli tosin esittänyt toiveen siitä, että myyntipäällikkö pukeutuisi tilaisuuteen kukkamekkoon.

Ensimmäinen todellinen huolenaihe oli ollut firmaan tilaisuutta varten jostakin raahattu vanha käytöstä poistettu jääkaappi, joka haisi hirvittävältä. Myyntipäällikköä hirvitti ajatus siitä, että siinä säilytettäisiin vieraille tarkoitettua ruokaa. Sihteeri oli tehnyt parhaansa ja pessyt jääkaapin ennen kuin se oli siirretty juhlapaikalle, toimitusjohtajan mökille. Kaappi haisi silti, haju oli saanut pinttyä siihen ties kuinka kauan.

Juhlapäivänä toimitusjohtaja ja sihteeri olivat läheteneet aamulla mökille hoitamaan järjestelyjä. Iltapäivällä osa asiakkaista tuli toimistolle, josta bussikuljetus lähti. Bussi oli myöhässä. Hetkeen kukaan ei tiennyt monelta bussin piti saapua, koska henkilö, jolle asia oli delegoitu ei ollut tulossa tilaisuuteen eikä siis ollut paikalla. Toimistopäällikölle oli myös epäselvää mistä yrityksestä auto oli tilattu. Onneksi bussi lopulta saapui paikalle ja päästiin matkaan. Loput asiakkaat haettiinkin reilut puoli tuntia myöhässä heidän toimitaloltaan.

Asiakastilaisuuden tarkoitus oli myös toimia henkilökunnan virkistysjuhlana. Sillä tavalla saatiin kätevästi kaksi kärpästä samalla iskulla. Valitettavasti se johti siihen, että kukaan tilaisuutta järjestäneistä henkilöistä ei ollut asiakastilaisuudessa enää "töissä". Ohjelmassa oli tervetuliaispuhe, liikunnalllisia pelejä, saunomista ja yhteislaulua. Toimitusjohtaja ja toimistopäällikkö nauttivat illasta ja antimista. Siihen pisteeseen saakka, että loppuillasta toimistopäällikkö kaivoi itselleen jostakin lautasen, käveli jääkaapille ja kahmi itselleen syötävää. Hänen mieleensä ei tullutkaan ottaa huomioon asiakkaita ja tarjota yöpalaa myös heille.

Myyntipäällikkö totesi asiakkaiden pitävän häntä tilaisuuden emäntänä. Siihen vaikuttivat varmasti useat tekijät. Hän oli bussissa toivottanut asiakkaat tervetulleiksi, tarjoillut matkajuomia, pitänyt illan aika huolta vieraiden viihtymisestä ja ollut sihteerin lisäksi yrityksen ainoa selvä henkilö.

Myyntipäällikkö totesi että aktiivisempi liikunnan harrastaminen voisi olla hyväksi, juoksu hengästytti. Linja-auto alkoi liikkua, se teki käännöksen ja lähti hitaasti ajamaan. Myyntipäällikkö tavoitti bussin ja paukautti kämmenellä pari kertaa sen kulmaan. Auto pysähtyi ja etuovi avattiin. Hengästyneenä myyntipäällikkö varmisti kuskilta että kyseessä oli asiakastilaisuuteen tilattu kyyti. Kuskilla oli vain kuljetuksen tilanneen henkilön nimi ja numero. Hän sanoi odotelleensa jo hyvän tovin ja yrittänyt soittaakin, mutta puhelin oli pois päältä. Sitten hän oli päättänyt lähteä takaisin talleille.

Paluumatkalla asiakkaat lauloivat. Myyntipäällikkö jakoi kiitoslahjat ja organisoi bussin reitin siten, että mahdollisimman moni pääsi kätevästi kotiin. Toimistopäällikkö nukkui koko matkan.