Arkiaamuina syömme aamiaista yleensä siinä kahdeksan kieppeillä. Useimpina aamuina, nostaessani katseen puurolautasesta ikkunaan, näen sätkäjengin sauvakävelylenkillä. Niin on ollut jo kevättalvesta lähtien.

Sätkäjengin alkuperäisjäsenet ovat kaksi perussuomalaista duunarimiestä, verkkaripuvuissa, lippikset päässä. Jos olet katsonut tv:stä "Paristoa" ja muistat ne raksatelineellä korkeuksissa istuvat duunarit, tiedät täsmälleen mitä tarkoitan.

Sätkäjengi ohittaa meidän talomme verkkaista vauhtia kävelysauvoilla survoen, sätkä huulessa roikkuen. Yhdistelmässä on jotain hyvin absurdia. Olen melko varma, että sauvakävely on laji, jota he eivät itse ole löytäneet, vaan puuha, johon lääkäri/vaimo/terveydenhoitaja on heidät puolipakottanut.

Viime aikoina sätkäjengin toista perustajajäsentä ei ole enää lenkeillä näkynyt. Hänen tilalleen on tullut pari muuta, keskiluokkaisemman näköistä, tuulipukuihin sonnustautunutta herrahenkilöä. Molemmat vielä jopa ilman sätkää. Ensin huolestuin. Nyt olen päättänyt, että kyse on vain siitä, että se toinen perustajajäsen on muuttanut toiselle paikkakunnalle, ei mistään sen vakavammasta.

Tietyissä asioissa minuun on ihan älyttömän helppo vaikuttaa. Luin Visukintun perjantaina 11.6. kirjoittaman blogimerkinnän Leafin lakritsisekoituksesta, ja arvatkaapa mitä tänään tarttui ruokakaupassa mukaan. No tietysti se Leafin lakusekoituspussi. Visukintun blogiin kommentoineen Helmen kokemuksista viisastuneena osasin jo kaupassa pussia valitessani erityisesti varmistaa, että pussissa on myös niitä salmiakkitäytteisiä lakuja, jotka ovat herkkuani. Nyt olen syönyt yli puoli pussia ja vähän kuvottaa.

Sain eilen kohtauksen nimeltä Ihana Kodin Hengetär. Olin tekemässä lihapullia mökkikylään mukaan otettaviksi kun muistin, että kuivahiivaa oli jäänyt pizzataikinasta yli. Koska avattu kuivahiivapussi säilyy käyttökelpoisena vain rajoitetun ajan ja uunikin oli jo valmiiksi lämpimänä, päätin tehdä loppuhiivalla jotain. Mieleeni piirtyi välittömästi kuva kodista, johon Mies palaa raskaan työpäivän jälkeen ja jonka ovella herkullinen voisilmäpullan tuoksu kohtaa hänet, ja kaikki päivän rasitukset pyyhkiytyvät hänen mielestään minun liihoitellessani keittiöstä toivottamaan hänet tervetulleeksi.

Mutta ensin piti tehdä ne lihapullat. Juuri kun olin niitä vasta pellille pyörittelemässä Mies tuli kotiin, tuntia normaalia aikaisemmin. Siinä kuvitelmani sai ensimmäisen kolauksen. Mutta ei se mitään. Kerroin innoissani, että kohta teen vielä voisilmäpullia.

Kun toinenkin pellillinen lihapullia oli uunissa, aloin etsiä keittokirjasta voisilmäpullien ohjetta. En ole ikinä tehnyt niitä, kuten en kai mitään muitakaan pullia, mutta löysin kirjasta kohdan, jossa kerrottiin, että peruspullaan tökätään vaan sormella sellainen kuoppa, johon tungetaan voita ja päälle vähän sokeria. Kuulosti aika yksinkertaiselta.

Sitten piti vielä löytää se ohjeen alkuosa. Selasin pari sivua taaksepäin ja siellähän se oli. Pulliin tarvittiin mm. maitoa, hiivaa, jauhoja,.... ja kananmunia! Mutta meillä ei milloinkaan ole kananmunia kotona! Toinen kolaus. Voisinko kenties kuitenkin tehdä pullia, mutta ilman kananmunia? Miksi keittokirjoissa ei lue miksi luetellut ainekset tarvitaan, jotta jokainen voisi itse päättää tarvitaanko ne todella ihan kaikki?!!!

Sitten aloin lukea ohjetta. Siinä oli kaksitoista kohtaa!!! Ensin piti vaivata, sitten kohottaa ja sitten taas vaivata pois jotain ilmakuplia ja sitten taas kohottaa.... Kaikella vaivaamisella, kohottamisella ja leipomisella ei tuntunut olevan loppua. Ei siis voi olla noin vaivalloista tehdä yksiä pullia! Kaksitoista kohtaa!!! Itse asiassa viisitoista, kun laskee mukaan kuoppien tökkimisen ja täyttämisen. Hirveä vaiva niin yksinkertaisesta herkusta!!! Ei mikään ihme, että en koskaan leivo, siihenhän tarvitaan näköjään kokonainen päivä!!! Miten kukaan koskaan ehtii leipoa?!!!

Yht'äkkiä huomasin, että Suloinen Kodin Hengetär oli jossain matkan varrella muuttunut Tuohtuneeksi Fanaatikoksi miehen seuratessa tilannetta lievästi huvittuneena. Kysyin, olisiko hän hirveän pahoillaan jos en tekisikään niitä voisilmäpullia, koska siihen näköjään menisikin koko ilta vaivatessa ja kohottaessa. Hän vastasi ettei olisi lainkaan pahoillaan. Hän lisäsi vielä jostain syystä, että jos leipominen tarkoittaisi koko illan jatkuvaa vaahtoamista ja mutinaa, hän oikeastaan mielummin olisi ilman voisilmäpullia.

Laitoin pakastimesta uuniin paistumaan kaksi Vaasan Kotiuunin toffeepullaa ja keitimme kahvit. Kuivahiivapussin käytämme loppuun ensi viikolla. Teemme pizzan.